ONKEMÄEN ONNI
On tässä aarre, jota voi käsin koskettaa.
Aarre jonka korkeampi taho aikoo kohmettaa.
Jos pihapiiri hiljentyy ja seinät kylmenee
pienen kylän elintaso jo siitä heikkenee.
Ennen vanhaan pieni koulu oli joka kylällä.
Pärjättiin ruutuviholla ja lyijykynällä.
Tärkeätä oli myöskin luonnon läheisyys.
Oppilaiden keskuudessa merkityksen sai ystävyys.
Silloin taittui koulumatkat pyörällä polkien.
Joku kirmasi lomassa vasta puitujen olkien.
Ruoka maittoi. Olihan se oman keittäjän tekemää.
Siitäkin nykyään laitosmainen maku suuhun jää.
Miksi tämä kaikki hyvä pois otettais?
Kyllä pienessäkin koulussa tiedon hankittua sais.
Paremminkin asiat jäisi väliin korvien,
kuin ylisuuren luokan takarivissä lorvien.
Pieni on kaunista ja suojeluksen arvoista.
Onkemäki on yksi niistä harvoista
joka vielä toimivan kyläkoulun omistaa.
Sen aarteen joka kotokylän raitin somistaa.
- ARI RUOKOLA, Krääkkiö, Vesilahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti